Miksi et tervehdi?

Yksi niistä asioista, josta  tykkään eniten tyttäreni Kamilasta on, kuinka sosiaalinen hän on. Hän ei ole yhtään ujo, vaikka hän on 50% suomalainen. Aina kun saavutaan paikalle, hän haluaa olla yhteydessä ihmisiin ja aina tervehtii sanomalla moi. 

Paras osa on kun, Kamila tervehtii jollekin sanomalla moi. Kun jostain syystä tämä henkilö ei huomaa, eikä vastaa tervehdykseen, tyttäreni vaatii ja tervehtii taas siihen asti kun toinen henkilö tervehtii takaisin hänelle. Kamilalle on tärkeä asia tervehtiä ja se täytyy tehdä.

Se tuo mieleeni toisen esimerkin, tytöstä noin 5 vuotiaasta, joka asui samalla kadulla kuin minä. Aina kun lähdin kotoa, hän oli siellä kadulla leikkimässä ja nosti kätensä tervehtiäkseen minua ja hän ei laskenut kättään vasta siihen asti kun minäkin autostani tervehdin häntä takaisin. Joskus viivyttelin vähän tervehtiäkseni häntä, koska halusin tietää kuinka kauan hän olisi pitänyt kättänsä ylhäällä. Minun täytyy myöntää, että tämä tervehdys oli niin kaunis ja hienoeleinen, joka iloitsi minun päivääni.

Mutta entä me, kun ollaan jotakuta vastapäätä, jota emme tiedä, niin miksi emme tervehdi toisiamme? Minulla on tapana kavellä metsässä, paikassa jossa asun. Ihmiset jotka kävelevät päinvastaiseen suuntaan kulkevat katselemalla maahan yksinkertaisesti ilman mitään huomiota, vaikka lähellä on toinen henkilö. Kun olen aviomieheni kanssa, joka on suomalainen, niin tapahtuu  aivan sama asia.

Emme tervehdi toisiamme kun aiemmin, ja oikeastaan se ei ole vaikea asia tehdä ja  se on yksinkertaisesti hyvä tapa ja ennen kaikkea kohteliasuus toiselle henkilölle. Menemme huomaamatta ja me menetämme parhaan osan tästä elämästä, kun ollaan vuorovaikutuksessa ja yhteydessä toisten ihmisten kanssa. Sama asia tapahtuu minulle kun olen hississä. Kollektiivinen fobia iskee silloin ja kaikki katsovat lattiaa, kännykkää tai mitä muuta tahansa. Tunnet huudon hiljaisuudessa, joka sanoo, että älä puhu minulle, kiitos

Miten olisi jos  olisimme kaikki niin kuin Kamila ja tervehtisimme toisiamme. Omalta osaltani, kun on tilaisuus, yritän tervehtiä jokaista henkilöä ilman poikkeuksia. Mitä minä en vielä ole tehnyt, toistan tervehdyksen, jos en ole saanut vielä vastatervehdystä. Minun täytyy täyttää itseni rohkeudella ja kuten tyttäreni ei anna periksi, kunnes he palaavat tervehdykseen.

Kaikki tämä suo meille ystävällisemmän, inhimillisemmän ja iloisemman yhteiskunnan. Siis sinä, miksi et tervehdi?

Seuraa blogia Facebook  ja Twitter.